Kolme hyvää asiaa:

7.2.2018
KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

- se hetki sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet/olen vienyt heidät kouluun ja tulen takaisin kotiin. Istun yleensä vartiksi alas, juon kupin vihreää teetä (mikä usein jää aamutohinoiden jalkoihin) ja selailen lehteä taikka kännykkää ennenkuin aloitan päivän muut hommat.

- just nyt tuntuu tosi hyvältä olla oman itseni ja aikataulujeni herra. Se vaatiin aikalaista itsekuriakin ja suunnitelmallisuutta, mutta toisaalta antaa myös sellaista vapautta, mitä tarvitsen luovaan työskentelyyn. Rahallisestihan tämä ei ole just tällä hetkellä tuottoisaa, mutta toivon, että pohjustan tässä itselleni sellaista uraa, mistä voin nauttia täysin rinnoin.

- Liamin breikki. Kokit tekevät usein split shift-päiviä, mikä tarkoittaa, että he ovat lounasajan töissä ja sit pitävät tauon ja menevät taas iltaserviisiin töihin. Liamin tauko on 14:30-17:30, mikä tarkoittaa, että hän pääsee yleensä hakemaan Fionnin koulusta ja on tässä läsnä silloin, kun me kaikki häntä eniten tarvitaan. Hän auttaa läksyjen teossa tai välillä jeesailee minua iltaruoan laitossa, leikki tai lukee lapsille tai sit toisinaan me vain istutaan ruokapöydän ääressä ja jutellaan. 


KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

- mä olen sellainen kaikkien kaveri. Tai saan helposti kavereita vähän sieltä sun täältä. Olen sosiaalinen ja kenties sitten helposti lähestyttävä. Juttelen herkästi uusille tyypeille ja erityisesti sellaisille, ketkä vaikuttavat ujoilta tai yksinäisiltä. Mulla on aina ollut kavereita ja ystäviä hajanaisesti eri piireistä ja sitten taas toisaalta se on vähän hassua, kun tyypit ei keskenänsä saata tuntea toisiansa olleskaan. Muistan esim. hyvin, että yläasteella ja lukiossa mulla oli oman luokan kaverit, eri rinnakkaisluokilta eri kavereita, alemmalta luokka-asteelta kavereita ja ylemmältä samoin. Nytkin olen saanut kavereita kaikkien lasten luokkalaisten vanhemmista, harrastuksista ja naapureista, ulkosuomalaisista jne. Mulla on itseäni nuorempia kavereita ja sit taas reilusti vanhempia kavereita ja toki myöskin oman ikäisiä :)

- mä olen periaatteen nainen. En hevillä tingi periaatteistani, mutta ei sellai tiukkapipoisesti. Ne on osa elämää ihan rennosti, mutta toisaalta en anna minkään ulkoisen vaikuttaa omiin valintoihini. Esimerkkinä, että odottaessani Fionnia, esikoistani, haaveilin kestovaippojen käytöstä, pitkästä imetyksestä ja luomusynnytyksestä. Vaiks kuinka monet sanoi, että katotaas vaan ja ei kannata odotella liikoja, mutta pidin itselleni tärkeistä asioista ilman sen suurempaa numeroa kiinni. Sama toistui pienempien kanssa ja esim. kolme lasta pienellä ikäerolla ei ollut millekkään este. Samoin halusin aina, että lapseni syövät mahdollisimman monipuolisesti, terveellisesti ja kasvispainotteisesti ja emme erityisemmin totuta lapsia tavallisiin herkkuihin ja se on pitänyt. Ja tietenkin voidaan höllätä tiettyyn pisteeseen asti, mutta samalla ne ideaalit, mitä mulla on aina ollut esim. just näiden asioiden suhteen, ovat pitäneet. Meillä mennään sitten riman alta toisissa jutuissa ;)



Kauhean vaikea keksiä kolmatta juttua, kääk. 

- no siis mähän oon ihan hirveen hauska :D Jos mun jutuille ei naura kukaan muu kuin minä (ja mun äiti, kenellä on sama huumorintaju <3 ), niin sit saattaa nauraa mulle nauramassa mun omille jutuille. Yhtäkaikki, hauskaa on :D



KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

- oma perhe. Omat lapset, oma mies, mun vanhemmat, siskot perheineen. Tämä ei kaipaa selitystä <3

- arjen tähtihetket. Välillä tietysti arki on puuduttavaa ja samaa päivästä toiseen, mutta sellaiset pienet tähtihetket saavat mut välillä ihan halkeamaan onnellisuudesta. Se voi olla vain tavis päivä, mikä meni kaikkineen ihan putkeen; sain paljon aikaiseksi, jumpattua ja vaikka vielä käveltyäkin koiran kanssa, ruoka oli hyvää, juttelin hauskojen tyyppien kanssa ja sain läheisyyttä ja haleja kaikista rakkaimmilta. Tai sitten hetki keskellä kaikkea vaikka rannalla tai missä vaan, milloin tuntuu erityisen onnelliselta olla elossa. Näitä tulee mulle aika usein, kun olen vain niin kiitollinen. Ja sitten jaksaa ne harmaammatkin päivät eteenpäin.

- kaksi kotimaata. Tämä on vähän sellainen katkeran suloinen juttu. Aina on ikävä johonkin, mutta toisaalta saan tuntea kuuluvani kahteen upeaan maahan. Rakkaita paikkoja ja ihmisiä on tuplasti. Välillähän tämä on hajottavaa, mutta koen enemmän kuitenkin voimavaraksi ja tällaisesta elämästä saa kovasti perspektiiviä, joustavuutta ja kärsivällisyyttä ja tietenkin avarakatseisuutta elämää ja ihmisiä kohtaan.



KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

- samalla, kun mun elämä on hektistä just nyt (tulee varmasti nämä tulevat ruuhkavuodet olemaankin), tänä vuonna mulla ei ole vielä mihinkään kiire. Pohjustan tässä tulevaa työelämää toivottavasti, mutta toisaalta saan vielä olla läsnä lapsille just niin paljon, kun haluan.  Ajattelin aina, että haluaisin olla Elsin vikan pre-school vuoden ja junior infants-/ekaluokan vielä suurimmilta osin kotona ja sitten luoda uraa. Tuntuu hyvältä tehdä asioita tulevaisuuden eteen omaan tahtiin ja tänä vuonna mulla on siihen mahdollisuus.

- yritetään tässä kovasti saada meidän perheen eka rantaloma mahdolliseksi loppukeväästä. Viimeksi oltiin yhtään missään meidän häämatkalla Fionnin kanssa, kun hän oli 6kk. Tuosta on nyt jo 7,5v. Tässä välissä ollaan tietysti matkattu Suomeen ja Irlantiin lomailemaan, mutta eihän se ole sama. Haluttaisiin kovasti viedä lapset Portugaliin, mistä meidän vanhempien tarina alkoi. Jos vain suinkin pääsemme reissuun, siitä tulee varmasti yksi tämän vuoden kohokohdista.

- tämä kuulostaa nyt vähän pöhköltä, mutta on mulle on tosi hyvä ja tärkeä asia, että saan jumpata ja ottaa aikaa omalle hyvinvoinnille tänä vuonna pitkäjänteisesti. Mulla on tavotteita, mitkä on ihan saavutettavissa ja halua pitää urheilun matkassa mukana ihan koko vuoden (vrt. muina vuosina olen jumppailut keväät ja sit on tullut jotakin ja pidempi breikki). 



KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

- mulle kaikista paras asia on luovuuden toteuttaminen, hyvän mielen tuottaminen ja teidän kanssa vuorovaikutus. Sitä ei voi ikinä olla liikaa. Oikeastaan musta tuntuu tämän blogin pitäminen, kun vain juttelisin kaverien kanssa. Tietenkin mulla on tietyt rajat yksityisyyden suhteen, mutta en jaksa niitä alleviivata, koska mielestäni siinä kärsii blogin kirjottajan ja lukijan suhde. Haluan, että täällä on tällainen välitön tunnelma.

- oletan, että monille teistä mun blogissa on parasta arkisuus ja samaistuttavuus. Siihen olen aina pyrkinyt - olihan blogin nimi pitkään Epätäydellinen nainen. Pyrin olemaan tietysti positiivinen ja jakamaan ne parhaimmat asiat elämässä, mutta te tiedätte, että samalla olen haavoittuvainen ja tavallinen ihminen ja kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista. Vaikeista asioista kirjoittaminen ei lopulta ole mulle koskaan ollut vaikeaa, koska olen ajatellut, jos pystyn yhdellekkin ihmiselle tarjoamaan lohtua ja vertalaistukea, on se rohkeus sen arvoista.

- monipuolisuus. Postailen vähän kaikenlaista, että jokaiselle jotakin :)


***

Sellaisia asioita mulla tuli tämän kolme asiaa-haasteen myötä mieleen.
Nappasin tämän ihan itsekseni jostain blogista ja itse voisin haastaa ainaskin Elisan, Riikan ja Saaran.

Ja kivaa torstaita kaikille muille!


10 kommenttia on "Kolme hyvää asiaa:"
  1. Hei, tämä oli kiva postaus! Sellainenkin kiinnostaisi, miten/missä olette miehesi kanssa aikoinaan tavanneet ja rakastuneet. Oliko alku kaukosuhdetta vai asuitteko samassa maassa tavatessanne jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Tässä postauksessa on vähän meidän historiaa:
      http://housefive2.blogspot.ie/2016/10/10-vuotta-sitten.html?m=1

      Portugalissa siis tapasimme ja pienen hetken ( ~2kk) elimme Irlanti-Suomi-kaukosuhteessa, kunnes muutimme yhdessä Dubliniin.

      Poista
  2. Olipa oikea hyvän mielen postaus,kiitos! Tästähän voi itsekin inspiroitua miettimään oman elämän top kolmosia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelin ja, että tällainen kivojen juttujen miettiminen on hauska jakaa teillekkin. Tuota itsestä hyvien juttujen keksiminen oli hankalinta, koska heti tietysti suomalaisena miettii, että ”omakehu haisee” 😁 Toisaalta itse kullekkin tekisi hyvä välillä kehaista itseään ilman mitään selityksiä ☺️ Ja tietenkin on hyvä vaikka päivittäin miettiä kaikki hyviä asia elämässä ja mistä on kiitollinen ❤️

      Poista
  3. Oon tähän asti seurannut blogiasi hiljaisena ehkä vuoden verran, mutta nyt piti tulla kertomaan, että just sellainen arkisen kiva ja ihana se on - sellaisia ei todellakaan (enää) oo liikaa! En lue monia blogeja, mutta tänne palaan. Vaikka oma elämäntilanne on aika erilainen (kun ei oo esim. lapsia ja asun ihan Suomessa vaan), niin tällaisessa elämänmakuisuudessa on paljon samaistuttavaa ja, no, positiivista. Kiitos siis, ja terveiset talvi-Oulusta! -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos M, että nyt päätit avata sanaisen arkkusi ❤️ Näistä kannustavista kommenteista tulee aina niin hyvä mieli ja tietenkin ilo tehdä tätä hommaa. Ja olen erityisen iloinen, jos täältä löytyy luettavaa muillekkin, kun identtisessä elämäntilanteessa oleville. Hauskaa viikonloppua sinne Ouluun!

      Poista
  4. Tosi kiva postaus. Jostain syystä tykkään tästä sun aivan tavallista arkea esittelevää blogista paljon paljon enempi kuin monesta muusta, kiiltokuvamaisemmasta ja kaupallisesta blogista. Kiva kun kirjoitat. Olet muuten aivan tavattoman kaunis noissa kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kohtelijaisuuksista! Ja tiedätkö just näitä kuvia ottaessa tuli tosi turhautunut olo, kun kaikissa omaan silmään näytin ihan typerältä. Varmaan 30 kuvaa otin ja hätäsesti sain nämä 3 ihan ok:ta, minkä päätin saavan kelvata. Tuo viimeinen lause siis todellakin tuli juuri oikeaan hetkeen, kun masistelin vääränlaisen ulkonäön kanssa ❤️ Kiitos, kun ilahdutit minua ottamalla aikaa kommentoimiseen ☺️

      Poista
  5. Löysin blogisi tänään ja tuli vietettyä useampikin tunti kun selailin vanhoja postauksia läpi! Asun itse Skotlannissa kuudetta vuotta - tulin tänne opiskelemaan ja jäinkin, nyt opiskelen luokanopeksi täällä ja matkassa mukana skotlantilainen poikaystävä. Oli ihanaa löytää blogi, josta löytää ne omat ajatukset ja tunteet jonkun toisen sanomana! Tuntuu ihan vertaistuelta lukea, kuinka jollain muullakin on välillä rankkaa ja tuntuu että ei oikein tiedä missä haluaisi olla :D tai mulla se on ehdottomasti Skotlannissa, mutta on hankala selittää välillä ihmisille että siltikin joskus on ikävä jotain muuta ja johonkin muualle vaikka siellä muualla ei haluaisikaan asua. On se hankalaa... Mutta kun katsoin sun kuvia niin jotenkin vähän masistelupäivän jälkeen alkoi omakin kotiseutu taas tuntua oikealta kodilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis voi miten kiva, että sait täältä vertalaistukea ❤️ Tämä ulkosuomalaisuus tai ylipäätänsä expat-elämä tulee kyllä omine hankaluuksinen, vaikka onkin omall tavallansa upeaa. Se just, kun ei oikein tunne kuuluvansa mihinkään tai vaikea kutsua uutta kotipaikkaa omakseen, kun ei ole täältä. Ja tervetulo mukaan! Kiva, kun heti kommentoit ❤️

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!